Tammikuun Blogitohinat

Vuosi 2015 on alkanut mielettömän hyvin näin blogin puolella, sillä päivittäinen postaaminen ei ole tuottanut lainkaan vaikeuksia – päinvastoin! Edelleen tuntuu siltä, että postausaiheita olisi jopa kahdelle postaukselle päivässä…

Tässä kuussa olen avautunut, puhissut mielipiteitäni ilmoille kantaville, kertonut kuulumisia ja esitellyt niin kotia kuin kotikaupunkia. On monta postausta, joista olen itseasiassa jopa ylpeä – enkä vain siksi, että ne ovat myös saaneet paljon huomiota osakseen ja niitä on jaettu ahkerasti. Olen ylpeä niistä siksi, koska niihin sain kiteytettyä hyvin omat ajatukseni ja tunteeni.

Mitä blogissa siis julkaistiinkaan tammikuussa?

blueootd

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi sitä toki mietittiin, mitä sitä toivoisi alkavana vuonna tapahtuvan. Koska nämä toiveet eivät tule tapahtumaan kuin Tuhkimo-tarinan haltijattaren taikasauvan heilautuksesta, on näiden toteutumisen eteen tehty jo töitä. Muutakin kuin laitettu asuntohakemuksia menemään, nimittäin otimme ison edistysaskeleen perheenä ja pyysimme apua. Ja sitä saimmekin!

Uuden vuoden sarastaessa moni aloitti sokerittoman ja/tai tipattoman tammikuun kuin myös muuten sen “uusi vuosi, uusi minä” – projektinsa. Kaikkialla uhottiin terveellisempää elämäntapaa ja “kesäkuntoon 2015″ ei ollut tuntematon näky Facebookinkaan uutisvirrassa. Mitäs meikäläinen puhisi? “En liiku laihduttaakseni.” Edelleen totta. Samaan hengenvetoon huomauttelin myös, kuinka itsensä vertaaminen toisiin ei ole kenellekään hyödyllistä – ja esimerkiksi laihduttaa ei kannata vain saadakseen bikinivartalon. Suora lainaus kyseisestä postauksesta:

Omasta mielestäni bikinivartalon tavoittelu on sama kuin papukaijan ostaminen siksi, koska se saattaisi oppia puhumaan. Entä, jos lintu ei opikaan matkimaan? Entä, jos kilojen tipahdettua et edelleenkään olisi tyytyväinen siihen, miltä näytät?

Mutta enhän minä suinkaan ole täydellinen itsekään, ja vahvaltakin kuulostava itseluottamus saa silloin tällöin kolhauksia. Tunnustin myös suoraan blogissa, kuinka yhtenä päivänä masu minua sitten ahdistikin.

Tähän ulkonäölliseen huuteluun liittyy kyllä omalta osaltaankin meikätytön huvittunut vaatepostaukseni, nimittäin esittelin täällä yhtä uutta mekkoani. Hulvattoman hauskaa oli ottaa noita kuvia!

elkuu

Blogin ehdoton päätähti EL on tietysti ollut postauksissa mukana, vaikkakaan tässä kuussa hänelle omistettuja postauksia ei verrattain ollut paljon. Kuitenkin esittelimme riemukkaasti osaa hänen lelusaalistaan yhdessä postauksessa ja naureskelimme, kuinka meidän vastarannankiiskimme on erilaisella dieetillä näin vuoden vaihtuessa – miten olisi, jos lääkäri meillekin neuvoisi laittamaan lisäkaloreita jokaiseen suupalaan? Toisaalta joulun aikoihin tyttö aloitti narskuttamaan hampaitaan, mistä mainitsin sekä fysioterapeutille ja kiropraktikolle – heidän vastauksistaan muodostuikin sitten tämä postaus.

El esiintyi myös tässä ystäväni kirjoittamassa vieraskynäpostauksessa, minkä lukeminen liikutti minut ihan kyyneliin asti. Miten tyttäreni kummitäti on siis tarinamme nähnyt? Toinen koskettava postaus on taas äitini kynästä peräisin, nimittäin hän vastasi toisen ulkosuomalaisen haastattelukysymyksiin – miltä siis tuntuu, kun oma lapsi muuttaa ulkomaille?

postauksiakollaasi

Tässä kuussa ollaan kärsitty väsymyksestä, ja ehkäpä siitä johtuen ajatukset lähtivät vähän syvimmille vesille – miettimään sitä, mitä nyt on paremmin kuin jokin aika sitten. Tämän myötä avauduin siitä, kuinka minä ja Dan olimme suhteessamme eron partaalla – asia, minkä olin hyvin pitkään pitänyt blogipimennossa ihan tarkoituksella. Oli puhdistavaa katsoa hetki taaksepäin ja nähdä, miten tässä hetkessä on nyt paljon parempi. Saatuani viimein avauduttua tuosta suuresta salaisuudesta, on ollut helpompaa muutenkin postata suhteestamme – kuten tässä humoristisessa postauksessa!

Tammikuussa meikätyttö se täytti vuosia, minkä myötä halusin kiittää vanhempiani – olinhan minäkin syntynyt keskosena – ja kerroinpa meidän hurjista synttäripippaloistakin!

Ikuisena yrityksenäni parantaa maailmaa hihkuin täällä myös siitä, kuinka yhteisöllisellä auttamisella päästään askel askeleelta kohti parempaa tulevaisuutta – kyllä, muun muassa #hätäkahvit on siellä mainittu. Melkeinpä samaan hengenvetoon avauduin vielä omasta synnytyksen jälkeisestä masennuksestani ja pyysin, että jokainen juuri synnyttänyt tai raskaana oleva tsekkaisi tuon samaisen listan lävitse tarkistaakseen, voisiko itsekin olla sairastunut mokomaan pirulaiseen.

Kevyemmästä päästä postasin meikäläisen piirtämisestä ja siitä, kuinka ainakin minä koen kahta erilaista luovuuspuuskaa – sitä piirtämisen tuomaa rauhaa ja kirjoittamisen ajatuksia selkeyttävää kiihkoa.

152

Viikon myöhässä aloitin paljon blogeissa kiertäneen “52 viikkoa” valokuvahaasteen. Olinhan vuosikatsausta kirjoittaessani surukseni huomannut, kuinka vähän loppuunsa oli yhteiskuvia minusta ja El:stä. Siitä se sitten lähti. Ensimmäisenä nappasin kuvan meidän hellyyttävistä halihetkistä, sitten meistä puistoilemassa aurinkoisena päivänä ja viime viikolla oli vuorossa kuvatukset masuajalta.

Suosittuihin ja paljon kehuttuihin blogilistauksiin tekaisin mielenkiintoisen lisäyksen “ihan vammasen hyvistä blogeista“, joissa blogien takaa löytyy nimenomaan vammaisia henkilöitä. Tätä blogilistaa, kuten noita muitakin, olen aina valmis päivittämään – joten ilmianna ihmeessä blogilistoilta puuttuvia blogeja!

Kirjailin myös pienen lisäyksen “Meriannen suosittelee” – juttusarjaan, tällä kertaa suosittelin musiikkia vauhdittamaan lenkkejänne! Tästä tulikin mieleeni: minulle saa aina ehdottaa, minkäsortin juttuja haluaisitte minun suosittelevan, ja musiikkikipaleita saa myöskin vinkkailla tänne Spotify-listojen suurkuluttajalle!

Uutena ja paljon toivottuna juttuna aloitin vihdoin esittelemään näitä kotikontujani paremmin, eli lanseerasin uuden epäsäännöllisesti julkaistavan juttusarjan “Bournemouth tutuksi“! Ensimmäisenä esittelin Charminsteria, ja tulipa tuota otettuja kuvia tältä meidän kotikadultakin.

Eikä juttuaiheiden puolella ollut pulaa muiden bloggaajienkaan ansiosta, nimittäin meikäläistä ihanat bloggaajatoverit muistivat haasteessa jos toisessakin. Toisen ulkosuomalaisen bloggaajan toiveesta esittelin jääkaappimme ovea ja suomalaisen äitibloggaajan haasteen myötä innostuin myös ajatuksesta ilahduttaa bloggaajakaveria! Ihanpa ilman mitään haastamisia lähdin myös mukaan kuva-analyysi – haasteeseen, minkä myötä muistelin Sydneyssä kokemaani uuden vuoden juhlintaa.

Kuukauden suosituimmat postaukset
1. Eron partaalla
2. Raskaana tai äskettäin syntynyt: Voisitko kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
3. Haastattelu: Kun lapsi muuttaa ulkomaille – äidin näkökulma
4. 27 vuotta sitten minä synnyin ja selvisin
5. Minähän en liiku laihdutaakseni

Ja tietysti ikisuosikit, eli esittelysivunen tyttärestämme EL:stä sekä erityislasten vanhempien blogilistaus.

Omat suosikit
1. Haastattelu: Kun lapsi muuttaa ulkomaille – äidin näkökulma
2. Vieraskynästä: Meidän tarina kummitädin silmin
3. Eron partaalla
4. 27 vuotta sitten minä synnyin ja selvisin
5. Uusi Sininen – Ja Miksi En Ole Muotibloggaaja

Niin ja hei, ainekirjoitukseen ehdit vielä osallistua! Huomenna julkaisen omani, ja kerään postauksen loppuun osallistuneiden postauslinkit!

rakkaudellam

Mikä blogipostaus oli sinun lempparisi tässä kuussa? Kommentoida voit tuttuun tapaan tästä.

Ilahduta bloggaajakaveria

Sain aivan ihastuttavan haasteen Jonnalta (Kaaosta ja Kukkamekkoja), josta välittömästi tuli mieleen elokuva “Anna hyvän kiertää”. Ehdottomasti olen siis mukana!

HaasteA2

Säännöt
ovat yksinkertaiset:

– Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

– Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

– Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haluaisin ilahduttaa

Katriinaa Hetkiä – blogin takana
Emmaa My Exploration - blogin takana
Eveliinaa My Miracle X Girl - blogin takana
Jenniä Pienen Pojan Elämää - blogin takana

 

Pienet ystävälliset teot, pienet rakkauden sanat
auttavat meitä tekemään maailmasta
taivaallisen paikan.

– Julia A. Fletcher Carney

 

rakkaudellam

Bournemouth tutuksi: Lansdowne Road

Viikko sitten kävellä humpsautin mennä uudelleen alkaneeseen terapiaani. Tällä kertaa se järjestettiin Bournemouthin yliopiston takana olevassa terveyskeskuksessa, ja aurinkoisen sään myötä otin kameran mukaan. Jalkaa toisen eteen viskoessani ajatukseni lähtivät vaihteeksi suorastaan loikkimaan, ja muistelin vaihto-oppilasaikojani.

kotikatu

Asuin silloin Lansdowniin rakennetussa uusimmassa opiskelija-asuntolassa, ja kävelin tuon yhteen suuntaan vähän päältä kolmen kilometrin matkan melkein päivittäin.

lansdowne road

Eipä tiennyt tyttö tuo, että silloinen koulumatkani reitti muuttuisi vielä kotikadukseni.

kotikatutie

Yleensä tällaiset suoran tien kävelyt ovat suorastaan tylsiä tallustaa, mutta Bournemouthin vehreydestä johtuen maisemat tuntuivat vaihtuvan jatkuvasti.

kotikatuvehreys

Yliopistoa lähestyessäni huomasin edelleen muistavani jokaisen hullunkurisen talon, mieleenpainuvimmat aitojen koristukset ja sekä ne kauneimmat puut.

kotikatutalo

Jopa odotin näkeväni tämän pienen paljaan nurmikkoalueen; juuri sen, jonka mielessäni olin nimennyt keijukaispuistoksi. Siihen auringonsäteet tuntuivat aina osuvan viistosti, ja rujosta hoitamattomuudestaan johtuen siinä vehreässä laikussa pystyi aina aistimaan jonkinlaista taikaa.

kotikatunurmi

Matkan varrella kulkijaa on aina tervehtimässä joukko pulusia sekä oravia, ja joskus jopa niitä nakuttajia. Miksi niitä kutsutaan? Tikkoja!

(Ei, en iskenyt hakukoneeseen “Nakke Nakuttaja” ja katsonut, miksi Wikipedia nakuttajan tunnisti. Krhm. Muuten olisin mennyt sanalla woodpecker. Kahviaa!)

kotikatupigeon

Yliopistolla kurvikkaan ilmeikäs puu edelleen seistä jökötti paikallaan, aivan laajan yliopiston parkkipaikan vieressä.

kotikatupuu

Moni muu asia näytti muuttuneen yliopistolla. Oli uusia jo valmiita rakennuksia, ja yksi iso rakennustyö näköjään meneillään.

puuuu

Mutta tämä puu oli paikallaan. En tiedä miksi, mutta olen aina tästä puusta tykännyt. Olin iloinen, että se oli edelleen paikallaan.

kotikatuyliopisto

Kyllä, minä rakastan puita. Niiden pysyvyyttä, korkeaa ikää, niiden tuomaa tunnelmaa ja .. niin.

rakkaudellam

Kommentoi postausta normaaliin tyyliin tästä.